Pitkästä aikaa on tunne, että voisi päivittää. Kesä rentoine oloineen on takana ja katse tiukasti tulevassa syksyssä.

Mulla on takana eka lääkärikäynti tämän lapsettomuusasian takia. Viime kierrossa rinnat olivat todella kipeät ja huomasin niiden erittävän maitoa. Tuskaisen päivät odotellessa alkaako menkat vaiko eikö. Tuhat haaveita ja ajatusta päässä. Ja sieltähän ne tulivat neljä päivää normaalista myöhässä. Nyt on labralähete taskussa ja lupaus tutkimuksiin lähettämisestä, kunnes mies on käynyt omalla ajallaan. Itkun ja huolen täytyisi päiviä, mutta toisaalta vahva usko, että saadaan apua ja asiat alkaa hoitaa.  Kaksi vuotta on tuskaisen pitkä aika enkä halua edes ajatella mitä on vielä edessä.

Monet blogistit ja lähipiirissä ovat raskauteen.  Ensimmäistä kertaa huomaan sen tekevän helvetin kipeää. Miksi en minä?!?