Viime viikonloppu oli ilon ja onnen juhlaa. Mentiin miehen kanssa kihloihin perjantaina 13. päivä ja ajateltiin selättää epäonni! Sormukset ostettiin jo alkuviikosta ja perjantaina ne pujotettiin sormiin. Onnentyttö. Perjantaina käytiin sairaalassa näyttämässä sormuksia anopille ja sieltä sitten kotiin kilistelemään kuohuviinillä kahden kesken. Naapurit pyysivät heille lauantaiksi syömään, kun kuulivat uutisen. Perjantaina katseltiin arkisesti Selänne dokkaria ja mentiin ajoissa nukkumaan. Lauantai olikin ihana päivä. Kunnon aamiaista ja sitten pitkä ja ihana päivällinen naapurissa. Päivä vaihtui illaksi ja iltakin jo yön puolelle, kun hipsittiin kotiin. 

Menkat oli alkaneet tuolloin perjantaina 13 päivä ja päivä töissä olikin yhtä tuskaa huonosti nukutun yön jäljiltä. Mielikin laahasi jossain perässä kaukana, eikä ajatus illan juhlasta ja rakkaudesta saanut mieltä nousemaan, kuin vasta sitten illalla.

Sunnuntai aamu ei enää ollutkaan juhlaa. Vaikka iltaa olikin pitkästi istuttu, en ollut kiskonut kaksin käsin viinaa alas, joten krapulapeikkoa ei ollut odotettavissa kylään. Aamulla kymmenen jälkeen nousin vessaan tai en siis noussutkaan. Järkyttävä kipu vasemmalla puolella alavatsan seudulla veti takaisin sänkyyn ja ambulanssi siinä jouduttiin tilaamaan. Sillä kyydillä sitten lähdin terveyskeskuksen päivystyksen kautta sairaalaan päätyen Kätilöopiston päivystykseen. Päivä oli pitkä ja pelottava. Kipujen huiput saatiin lääkityksellä pois, mutta pahoinvointi ja pieni kipuilu seurana ja päässä sata ajatusta ja pelkoa. Lopulta ultrassa ei mitään varmaa selitystä kivulle löytynyt. Pieni surkastuman jäänne, joka saattoi olla vesirakkula, joka oli puhjennut, tosin nestettä ei mistään löytynyt. Sekä virtsatietulehdus. Yön yli makoilin Kätilöopistolla hyvässä hoidossa. 

Jäi joulutohinat ja stressit sille reissulle. Olen ollut nyt tämän viikon saikulla. En tiedä oliko henkisesti niin kova juttu, mutta olen todella ollut loman tarpeessa ja vain nukkunut ja lukenut hyvää kirjaa, odottanut joulupostia sängyssä. Joululahjahankinnat jäi joulualennusmyyntiin ja eipä ole ollut hinkua joulusiivouksiin tai muihin.

Tulipahan testattua Kätilöopiston  hoidon taso, josta annan kyllä täyden kympin. Ihania, lämpimiä hoitajia, jotka osasivat tehtävänsä ja pitivät hyvän huolen.Miehelle totesin kotiin päästyäni, että sinne voidaan palata synnyttämään sitten jonain päivänä.

Nyt laitoin uuniin riisipuuron hautumaan, paketoin muutaman etukäteen ja netistä hankitun paketin, ja palaan kirjan pariin. Luen sitä Piiat kirjaa. Sairaan hyvä ja koukuttava! Suosittelen!